Mitä muistan
Olin hiljainen, mutta äiti
piti puoliani. Sain syödä mitä ruokia halusin.
Tunsin itseni äidin tytöksi.
Liisa-nukke, Lenita ja Irmeli
nukkuivat vaaleansinisissä nukenvaunuissa.
Sain ommella äidin
ompelukoneella pieniä kukkaroita. Äiti opetti miten
ommellaan, miten
ompelukonetta käytetään.
Jäin pois kauheasta
leikkikoulusta, sain lopettaa soittotunnit.
Istuin rappusilla
mietiskelemässä.
Äiti leipoi vaaleakuorisia
munariisipiirakoita ja paksua omenapiirakkaa.
Joskus äiti korotti ääntään
muille, kun he kohtelivat minua huonosti.
Kengät kuluivat, vaikka
kuljin hitaasti.
Äiti oli ystävien porukassa
kuin nuoret. Puhui kuin ikäisilleen.
Lohdutti, kun itkin nuoren
naisen suruja.
Kudoin harmaata villapaitaa. ”Eikö
tuo väri jo riitä?”, sanoi äiti.
Muutin pois kotoa. ”Kyllä se
pärjää.”, äiti ajatteli.
Voi tätä kyynelten vuodatusta skniif
VastaaPoista