Sanojen vuoristorata

Pentistä tuntui erilaiselta 50-vuotispäivän jälkeen. Elämä mietitytti monesti eikä hän oikein tiennyt, mikä tässä elämässä on tärkeätä. Häntä väsytti usein töiden jälkeen ja kroppaa kolotti sieltä täältä. Elämään täytyi löytää jotain uutta ja mielenkiintoista. Mielenhallintaan liittyvät kurssit tuntuivat kiinnostavilta, mutta Pentti ajatteli, että kurssilla pitäisi olla käsille tekemistä, että se houkuttelisi häntä. ”Maalaa tunteesi näkyviksi” – sepä kiinnostavaa ja vain pari viikonloppua. Sen kurssin käytyään hän olisi selkeästi ainakin kokeillut itsensä kehittämistä. Pentti hankki kirjakaupasta värejä, pari pensseliä ja paperia. Ne riittäisivät alkuun. Ensimmäisen kurssipäivän aamuna levitettiin heti värejä paperille. Ei hullumpaa, värikästä ja alkoi naurattaa. Aiemmin Pentti oli maalannut vain kodin seiniä ja aina koko seinän samalla värillä. Kahvitauolla puhuttiin koirista. Pentti kertoi tyttärensä Maisan pienestä Tupsu-koirasta, joka pelkää kaikkea liikkuvaa ja kaikenkokoisia k

Aila katsoi aamu-uutiset televisiosta. Ei mitään uutta viime päiviin verrattuna. Silti hän katsoi ne joka päivä. Aamutoimiin kuului myös kasvimaan perkuu, kukkapenkkien tarkastus ja kerran viikossa nurmikon leikkuu. Vuoden kiertokulku, kasvien seuraaminen ja puutarhan hoito olivat Ailan mielestä tärkeintä elämässä. Niin mielenkiintoista ja liikuntaa sai sopivasti. Pentti siirsi pihatuolinsa aitaa vasten, selkä Ailaan päin. Oikeastaan sillä ei ollut mitään väliä, sillä Aila ei istunut tuolissaan koskaan. Muutama vuosi sitten Pentti piirsi toiveasuntonsa pohjapiirroksen. Siinä oli kaikki mitä hän kodilta toivoi. Pentti ajatteli, että kun hän piirtää asunnon pohjan niin ennen pitkää hän myös saa juuri sellaisen kodin itselleen. Asunto olisi uudehkossa kerrostalossa. Pari huonetta ja keittiö, iso lasitettu parveke, jonne mahtuisi hyvin kolmenistuttava keinu, jossa voisi nukkua päiväunet viikonloppuisin. Kasveille voisi laittaa istutuslaatikoita. 

Päivi on tyylikäs nainen. Johtajan ura suuressa suomalaisessa monialayrityksessä on tarkoin suunniteltu ja harkittu - Päivin elämäntyö. Jakkupuku ja korkokengät ovat aina päällä kuin toinen iho. Mieli harhailee. Paha olo tulee heti työpaikan hissiin mennessä. Kokouksissa menee paremmin, ei okseta. Onko tätä jatkunut jo liian pitkään? Aila, ystävä kouluvuosilta, kertoi miehensä käyneen monia elämänohjaajakursseja, koska haluaa tutustua itseensä ja tietää kuka on. Monet haluavat Pentin luo oppimaan samoja taitoja. Pentti kuuntelee ja laittaa Päivin miettimään elämänsä solmukohtia ja valintoja. Oikeat kysymykset, itselle rehelliset vastaukset. Mielen tasoilla tapahtuu jotain, ajatukset kirkastuvat. Hississä on helppo hengittää ja korjata ryhti.

Leikin pienenä pöydän alla. Äiti laittoi ruokaa tiskipöydän vieressä. Olin hiljainen, mutta äiti piti puoliani. Sain syödä mitä ruokia halusin. Tunsin itseni äidin tytöksi. Liisa-nukke, Lenita ja Irmeli nukkuivat vaaleansinisissä nukenvaunuissa. Sain ommella äidin ompelukoneella pieniä kukkaroita. Äiti opetti miten ommellaan, miten ompelukonetta käytetään. Jäin pois kauheasta leikkikoulusta, sain lopettaa soittotunnit. Istuin rappusilla mietiskelemässä. Äiti leipoi vaaleakuorisia munariisipiirakoita ja paksua omenapiirakkaa. Joskus äiti korotti ääntään muille, kun he kohtelivat minua huonosti. Kengät kuluivat, vaikka kuljin hitaasti. Äiti oli ystävien porukassa kuin nuoret. Puhui kuin ikäisilleen. Lohdutti, kun itkin nuoren naisen suruja. Kudoin harmaata villapaitaa. ”Eikö tuo väri jo riitä?”, sanoi äiti. Muutin pois kotoa. ”Kyllä se pärjää.”, äiti ajatteli.  

Aloitin taidevalokuvauskurssin.  Minä, joka tuskin osaan käyttää puoli vuotta vanhaa kameraani.   Illalla olen tulossa valokuvauskurssilta kotiin.  Rapun edessä on roskalava.  Naapurissa on kylpyhuoneremontti ja osa heidän elämästään on heitetty lavalle.  Iltapimeä on juuri sopiva valaistus kuvaamisille.  Silti päätän, etten enää näin myöhään viitsi kuvata roskia, vaikka ne ovat juuri saamani valokuvaustehtävän aihe.  Tietysti mitkä tahansa roskat kelpaavat, mutta nämä olisivat tässä lähellä helposti kuvattavissa. Aamulla sataa ja kestää pitkään, että saan itseni ylös ja ruokaostoksille.  Astun rapusta ulos ja - roskalava on poissa.  Ilmeisesti naapurin remontti on valmis eikä lavaa enää tarvita.  Aiheeni on hävinnyt.  Olisi pitänyt toimia heti. Hämärän tultua hipsin roskakatokseen ja etsin jotain muuta kuvattavaa.  Pimeyden haluan joka tapauksessa kuviini. Varsinaiset roskakuvat piileksivät jossain.

Pimeys tässä todella ytimenä sytytä valo. Kirjapiiriimme riennän, tuulee ja sataa tunnen jo tuoksut. Ystävät ovat paikalla aivan läsnä on täydellistä.