Sanojen vuoristorata

Äskeisen kevätpäiväntasauspäivän iloksi WB Yeatsin vuonna 1914 kirjoittama runo minulle (suom. Aale Tynni 1960-luvulla) Kun Helena eli Epätoivossa valitamme, miten hylätään triviaalien seikkojen tähden, melun, julkean ilveilyn, se kauneus, jonka meille soi katkerin aika; mutta meitä jos saartaisivat ne ylhät tornit, missä Helenaa saatteli poika, me veistäisimme kuin muutkin Troian miehet ja naiset, pilan joutavan.

Pentistä tuntui erilaiselta 50-vuotispäivän jälkeen. Elämä mietitytti monesti eikä hän oikein tiennyt, mikä tässä elämässä on tärkeätä. Häntä väsytti usein töiden jälkeen ja kroppaa kolotti sieltä täältä. Elämään täytyi löytää jotain uutta ja mielenkiintoista. Mielenhallintaan liittyvät kurssit tuntuivat kiinnostavilta, mutta Pentti ajatteli, että kurssilla pitäisi olla käsille tekemistä, että se houkuttelisi häntä. ”Maalaa tunteesi näkyviksi” – sepä kiinnostavaa ja vain pari viikonloppua. Sen kurssin käytyään hän olisi selkeästi ainakin kokeillut itsensä kehittämistä. Pentti hankki kirjakaupasta värejä, pari pensseliä ja paperia. Ne riittäisivät alkuun. Ensimmäisen kurssipäivän aamuna levitettiin heti värejä paperille. Ei hullumpaa, värikästä ja alkoi naurattaa. Aiemmin Pentti oli maalannut vain kodin seiniä ja aina koko seinän samalla värillä. Kahvitauolla puhuttiin koirista. Pentti kertoi tyttärensä Maisan pienestä Tupsu-koirasta, joka pelkää kaikkea liikkuvaa ja kaikenkokoisia k