Mitä muistan


Leikin pienenä pöydän alla. Äiti laittoi ruokaa tiskipöydän vieressä.
Olin hiljainen, mutta äiti piti puoliani. Sain syödä mitä ruokia halusin.
Tunsin itseni äidin tytöksi.
Liisa-nukke, Lenita ja Irmeli nukkuivat vaaleansinisissä nukenvaunuissa.
Sain ommella äidin ompelukoneella pieniä kukkaroita. Äiti opetti miten
ommellaan, miten ompelukonetta käytetään.
Jäin pois kauheasta leikkikoulusta, sain lopettaa soittotunnit.
Istuin rappusilla mietiskelemässä.
Äiti leipoi vaaleakuorisia munariisipiirakoita ja paksua omenapiirakkaa.
Joskus äiti korotti ääntään muille, kun he kohtelivat minua huonosti.

Kengät kuluivat, vaikka kuljin hitaasti.

Äiti oli ystävien porukassa kuin nuoret. Puhui kuin ikäisilleen.
Lohdutti, kun itkin nuoren naisen suruja.
Kudoin harmaata villapaitaa. ”Eikö tuo väri jo riitä?”, sanoi äiti.

Muutin pois kotoa. ”Kyllä se pärjää.”, äiti ajatteli. 




Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Keinu

Kuva
Aila katsoi aamu-uutiset televisiosta. Ei mitään uutta viime päiviin verrattuna. Silti hän katsoi ne joka päivä. Aamutoimiin kuului myös kasvimaan perkuu, kukkapenkkien tarkastus ja kerran viikossa nurmikon leikkuu. Vuoden kiertokulku, kasvien seuraaminen ja puutarhan hoito olivat Ailan mielestä tärkeintä elämässä. Niin mielenkiintoista ja liikuntaa sai sopivasti. Pentti siirsi pihatuolinsa aitaa vasten, selkä Ailaan päin. Oikeastaan sillä ei ollut mitään väliä, sillä Aila ei istunut tuolissaan koskaan. Muutama vuosi sitten Pentti piirsi toiveasuntonsa pohjapiirroksen. Siinä oli kaikki mitä hän kodilta toivoi. Pentti ajatteli, että kun hän piirtää asunnon pohjan niin ennen pitkää hän myös saa juuri sellaisen kodin itselleen. Asunto olisi uudehkossa kerrostalossa. Pari huonetta ja keittiö, iso lasitettu parveke, jonne mahtuisi hyvin kolmenistuttava keinu, jossa voisi nukkua päiväunet viikonloppuisin. Kasveille voisi laittaa istutuslaatikoita. 
Lue lisää

Loiste

Kuva
Tähtisumusta linnunradan kaukaisesta pyörteestä lähtee pieni keijusäde matkalleen. Ei vielä tiedä minne on menossa ja mitä tulee kohtaamaan. Monenlaiset planeetat jäävät taakse. Aurinkoja ja tähtiä on niin monta. Ne loistavat kirkasta valoa omilla taajuuksillaan ja sävyillään. Avaruuden äänet ovat moninaisia ja on ihan mysteeri, missä ne syntyvät. Monia muitakin säteitä on kulkemassa näitä reittejä, joista monet risteävät pikku keijusäteen suunnan. Pieni keijusäde tietää ihan varmasti, että suunta on oikea. Tästä vielä Merkuriuksen ja Venuksen ohi. Kuun ohi, Maata kohti. Etelästä on hyvä kiertää pohjoiseen, reilusti päiväntasaajasta ylöspäin. Matkalla näkyy monia maita, mutta neidon mallinen maa vetää puoleensa. Siellä, ihan helman tietämillä, meren rannassa on kaupunki, jonne pieni keijusäde tähtää. Jonkun matkaa rannasta on korkea talo, se oikea. 11 kerroksen parvekkeella palaa lyhty kuin tervetulotoivotuksena. Pieni keijusäde asettuu parvekkeen kaiteelle. Ovi on ra
Lue lisää

Solmukohta

Päivi on tyylikäs nainen. Johtajan ura suuressa suomalaisessa monialayrityksessä on tarkoin suunniteltu ja harkittu - Päivin elämäntyö. Jakkupuku ja korkokengät ovat aina päällä kuin toinen iho. Mieli harhailee. Paha olo tulee heti työpaikan hissiin mennessä. Kokouksissa menee paremmin, ei okseta. Onko tätä jatkunut jo liian pitkään? Aila, ystävä kouluvuosilta, kertoi miehensä käyneen monia elämänohjaajakursseja, koska haluaa tutustua itseensä ja tietää kuka on. Monet haluavat Pentin luo oppimaan samoja taitoja. Pentti kuuntelee ja laittaa Päivin miettimään elämänsä solmukohtia ja valintoja. Oikeat kysymykset, itselle rehelliset vastaukset. Mielen tasoilla tapahtuu jotain, ajatukset kirkastuvat. Hississä on helppo hengittää ja korjata ryhti.
Lue lisää